Häissä

Lauantaina 19.12. ajoimme Sanya nimiseen kylään hääjuhlaan kello kymmeneksi. Sulhanen saapui moottoripyörällä kello yksitoista. Kuvassa oikealla hänen äitinsä. Seuraavassa kuvassa pastori Osiah ja sulhanen

Istuimme ja ihmettelimme, missä morsian viipyy. Sulhasen ystävät ovat lähteneet hakemaan häntä autolla. He kohtasivat morsiamen vanhemmat jotka eivät ole kristittyjä. Tytön äiti ja isä vaativat lisää morsiusmaksuja. Aikaisemmin he ovat jo saaneet rahaa sekä lupauksen lehmästä. Kirjallinen sopimus on allekirjoitettu. Sulhasen ystävät neuvottelevat ja monen tunnin suostuttelujen jälkeen saavat tytön mukaansa. Kahden maissa hääpari seisoo papin edessä. 

Baraka ja Rebecka ovat molemmat evankelistoja.  He ovat opiskelleet Mateman raamattukoulussa. 

Papin vihkipuheen aikana seurakunta on aktiivisesti mukana. Joku huudahtaa:kuunnelkaa nyt tätä te jotka olette jo naimisissa. Pappi puhuu Paavalin opettamista asioista miehelle ja vaimolle. Välillä naiset ligoloivat äänekkäästi, kun ovat samaa mieltä papin kanssa. Kun tulee kysymysten aika ja nuoret vakuuttavat "tahdon", sukulaisnaiset käyvät tanssimassa nuorenparin luona heiluttaen värikkäitä huiveja. 

Puheessaan pappi moittii morsiusmaksujen vaatimista. Hän opettaa,että nainen ei ole kauppatavara. Hän on ihminen kuten mieskin. Laki kieltää morsiusmaksujen vaatimisen.  Se on kuitenkin vielä käytössä monissa heimoissa pakanoiden keskuudessa. 

Vihkimisen jälkeen allekirjoitetaan viralliset vihkitodistukset. Sen aikana kaikki kirkossa olevat kuorot(3) laulavat vuorollaan rytmikkäästi liikkuen laulunsa tahdissa. Yleisö on innolla mukana. Välillä yksi toisensa jälkeen käy tanssimassa kuoron edessä. 

Varjossa ison puun alla odotimme morsianta ja lauloimme yhteisiä lauluja. 

Löysin myös kaimani. Pikku Laila on paikallisen evankelistan lapsenlapsi. Käsikädessä osallistuimme yhdessä hääjuhlaan. 

Puoli viiden aikaan olemme kotona ja minä keitän joulupuuroa. Helteinen päivä on ollut väsyttävä, mutta hyvin antoisa kaikkine kohtaamisineen. 

2020 ensimmäinen bloggaus

Jopas nyt on outoa, kun en pysty järjestämään kuvia. No, ei se mitään halusin nämä tallentaa. Jäniksen jäljet ovat muistona päivästä 23.1.2020 jolloin tuli 47 vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Aurinkoinen kuva Lamminsuolta, kertoo siitä kuinka monen lumettoman päivän jälkeen satoi lunta. Tämä on ollut hyvin leuto talvi etelä Suomessa. Lapissa on ollut kovia pakkasia ja runsaasti lunta. Ystävä sieltä kertoi, että alkaa olla vaikeuksia, kun lumi painaa katoilla ja lumitöitä on ollut rajattoman paljon.
Kauniit juhlapöydän kattaukset ovat Lapuan piispan vierailusta meidän seurakuntaan. Perjantaina oli messu ja sen jälkeen juhlavat kahvit ja piispan haastattelutilaisuus. Olin keittiössä vapaaehtoishommissa. Se oli mukavaa kivan porukan kanssa. Ainoa harmi on se, että en kuullut tilaisuuksista mitään. Onneksi puoliso oli siellä ja sain hänen kauttaan raportin.

Joulu 2019

Isänpäivän aikaan

Isänpäivä ja Martin nimipäivä sattuivat samaan päivään tänä vuonna. Sydämellinen aamumuna juhlisti aamua.

Sain suostuteltua miehen laittamaan juhlavaloja jo marraskuussa. On niin pimeää, kun ei ole lunta!

Perheemme peuranmetsästäjä vietti syntymäpäiväänsä marraskuun alussa. Isänpäivänä oli kolminkertaiset juhlat, kun saimme onnitella häntäkin ja viettää yhteistä hetkeä. Kaikki kotimaassa olevat perheenjäsenet pääsivät paikalle. Lisäksi vielä kaksi koiraa ilahduttamassa varsinkin minua ja varmaan myös lapsenlapsia. 

Nyt kokeilimme jotain aivan uutta kakkua. Tyttären puutarhasta poimitut mustaherukat olivat herkullisia kakun täytteessä olevassa mussessa sekä kakun päällä kiilteen alla.

Vielä maanantaina juhlavalot paloivat luoden mukavaa tunnelmaa. 

Arkipäivää jaksaa taas mukavammin, kun on hetken saanut viettää juhlaa. Joulun läheisyys alkaa jo tuntua mukavasti. Sitä on ihanaa odottaa ja lisäillä valoja. 

Lumikelejä odotellessa nautin sumuisen luonnon kuvaamisesta.

Juhannus 2018

 Mökkijuhannusta on vietetty 2018, kuten jo 10 vuonna ollaan tehty. Tänään on muisteluhetkeä hyvä viettää. Ensimmäinen kuva on veneestä otettu. Saunaa ei vielä oltu käsitelty. Se oli meidän ensimmäinen rakennuksemme tällä tontilla.

 Ranta oli hoitamaton. Isoilla kivillä oli mukava istua haaveilemassa tulevasta mökistä.

 Venekin hankittiin ja joka keväinen työ on veneen puhdistaminen. Lapsenlapset ovat siinä näppäriä apulaisia. Vene on sama, mutta tytöt ovat kasvaneet nuoriksi neidoiksi.

Pitkä väli on tullut kirjoitteluun

Olemme saaneet viettää ihanan talvista aikaa. Nyt on aurinko alkanut paistaa ja kevään ja kesän kaipuu iskenyt jo melkoisesti. Vuodet eivät ole veljeksiä, sanovat ihmiset. Nyt oli vaikea löytää pajunkissoja palmusunnuntaiksi ja viime vuonna ne olivat jo ylikukkineita.

Haluaisin tietää, onko blogillani enää seuraajia tämän pitkän tauon jälkeen. Kun luet, laita viesti!

Kiitollinen päivitys.

Mökin pihamättäillä on tänä vuonna paljon puolukoita. 

Hetkessä tulee poimuri täyteen. Kuihtuvat lehdet tulevat tietysti mukaan. Helppoa on kuivien marjojen puhdistaminen onneksi. 

Karvarouskuja löytyy myös. 

Isäntä teki sienikierroksen aurinkoisessa illassa. 

Menin metsään

Imettelen männyn ruskeita neulasia. Se kai valmistautuu tulemaan isoksi männyksi. 

Kun kuvaa sienen ja kannon yhdessä,ei näytä ollenkaan siltä,että joku on syönyt puolet sienestä. 

Poimin punaiset marjat. Pihlajasta teen hyytelöä ja puolukat survaisen ja sekoitan sokerin kanssa. 

Kiitollisena kotiin. 

Reissu Paltamoon ja siitä pohjoiseen

25.8. auto pakattiin lähetystapahtumaan menevillä tavaroilla sekä Lapin reissun tarvikkeilla. Lounaspysähdys Kuopiossa. 

Veljmies-patsasta katseltiin Kuopion kauppahallin luona. 

Kalakukko ostokset kauppahallissa. 

Illalla lähetysviikonlopun avajaiset Paltamossa. (Kuva Niko Seppä) 

Sunnuntain messu Paltamon kirkossa. 

Koskettava hetki lastenkappelissa. "Minä olen pappi" sanoi tyttö. Jumalan kämmenellä laulettiin ja sitten polvistuimme alttarille ja hän siunasi meidät. Olipa rauhaa täynnä olo, kun nousimme siitä silmiämme pyyhkien.

Hyvä oli siitä jatkaa matkaa kohti Lappia.

Vaskikellot