Isänpäiväajatuksia

Hyvää isänpäivää 

sinulle jolla on aikuiset lapset

Sinulle jolla on lapset vielä kotona

Sinulle joka olet menettänyt lapsesi

Sinulle joka kaipaat lastesi tapaamista tänäänkin

Sinulle joka kaipaat isääsi

Isäni opetus tänäänkin mielessä:anna kukkaset rakkaallesi hänen eläessään.

Joulukorttiajatuksia

Tänään en suunnitellut runoa

ajatukset kuitenkin alkavat punoa

Joulukortteja menneinä päivinä tein

Ajatukset ystäviin moniin vein.

Aikaisemmin joulunimiksi sanoin niitä

pilkkasin vähän, yhtään en kiitä!

Mitä on järkeä lähettää nimi jouluksi?

Ajattelin sitä hullun touhuksi.

Nyt kun aikaa oli myös mulla,

Mieleen ystävät alkoivat tulla.

Monet menneet joulut muistin,

Vähän kun muistojenkoppaa puistin.

Kolme päivää istuin ja nimiä väänsin

Kauniita kortteja, merkkejä käänsin.

Samalla rukoilin siunausta ystävälle,

Anna, Jumala , hyvä joulu tälle!

Ja jos joulun siunauksen tuot

silloin uuden elämän luot.

Vuosi alkava silloin myös

Olla saa sun siunaus työs.

Nyt ei enää kortit riitä

Ystäviä, paljon on niitä!

Keinoja muita täytyy käyttää

Joulumieltä näin sinulle näyttää.

Laila

joulu 2002

Elämän matonkuteet

Tulevaa langan väriä kysyn.

Kuuntelen, paikallaan pysyn.

Värikäs on valmis kudos

Ihmeellinen työni tulos.

Mustaa on alku ja valkoista.

Tulos elämän talkoista.

Vihreää tulee sitten esiin.

Tuossa sukellan sinivesiin.

Taivaan sini ja tähtien loisto.

Ja taas mustavalkoinen toisto!

Sen jälkeen yhtään miettinyt en:

Halusin maton punaisen.

Taas seurasi musta raita.

Siinä värissä en ole saita.

Sitten musta ja puna.

Raita tuo, pitkä kuin juna!

Mutta punainen muuttuu keltaiseksi.

Mustan tilalle en muuta keksi.

Seuraava osa on mustaa vain.

Yhden värin nyt lankoja sain.

Jokaisen langan kudokseen laitan.

Pätkän pienenkin tarkasti taitan.

Kudokset jotka annetaan

Eloni kankaaseen kutoa saan.

Tarkkaan kun katson, ihmeitä huomaan:

Kasvun ihmettä –käyn silmuja luomaan!

Välissä hiljaisuuden aika koittaa.

Ja elämän taas värit voittaa.

En yhtään kudetta taskuun säästä.

Häviämään en mitään päästä.

Kyynel kun joskus kastaa loimen

Silloin jätän turhan toimen.

Kehrään kyynelistä lankaa.

Kudokseen se hohdon antaa.

Laila 1.1.97

Tänään olemme viimeistä päivää pakkaamassa kotona. Tämä vanha runoni tuntuu ajankohtaiselta nyt. Ajattelen lähtötunnelmissa, että olen kuin kilpailija joka valmistautuu juoksemaan. Jotain tyhjennyshoitoja tiedän heidän kayttävän. Minullakin sellainen aika. Kaikenlaisia ärsyttäviä luonteenpiirteitäni nousee esiin ja ajattelen että miten kaikesta selviänkään tällaisena. Tyhjä olo. On toivoa, että saan täyttyä lähettäjäni voimalla. Uskon, että nytkin hän sen tekee ja antaa uusia matonkuteita kudottavakseni. Ojennan käteni odottaen.

Kesken siivouksen koneelle muistiin merkitsemään runoja

Siivoaminen on aika usein hidasta. Varsinkin jos käy läpi vanhoja papereita tai päiväkirjoja. Vuonna 2000 marraskuussa ollaan oltu remonttitouhussa. Koska tyttären kodissa on remontti käynnissä nyt, jaan tämän runoni:

Tapettia tappelen
olohuoneen seinästä
ympärille kattelen:
Oispa talo heinästä!

Saviseinää muistelen
maata hyvää siinä on.
Pian haaveet puistelen
meil on koti verraton.

Savitalo köyhän maan
Turvaa kyllä perheen.
Suomeen sen jos saan,
taidan tehdä erheen.
LL

V.2000 jouluna sain lapsilta lahjaksi Elina Karjalaisen Uppo Nalle kirjan. Sieltä löytynyt viisaus:

"Ellei minulla olisi kotia, niin missä ihmeessä minä säilyttäisin tämän elämäni onnen? Kodin veroista onnen säilytyspaikkaa ei ole missään koko avarassa maailmassa." Uppis


Kun luen Uppo Nallea
ja tutkailen sen juonta
paisuu iso pallea,
painaa runosuonta!

Runosuoni puhkee
Loru tulee ulos.
Ei yhtään uhkee!
Pieni on sen tulos.
LL2000

Uppo Nalle tyyli innoitti lähettämään viestejä runomuodossa:

Tätä päivää mietin
Hetken hiljaa vietin.
Vapaapäivä puuttuu.
Tämä siksi muuttuu.
Päätin kello kuusi,
kun alkoi päivä uusi.

Onnittelu Marjalle 60v :
Ilman paitaa ja sukkia
Nalle kantaa sulle kukkia.
Meillä on paita ja sukkia,
vaan ei yhtään kukkia.
Sylissä nallea kannetaan
Marjalle tänään se annetaan.

Tarjalle kutsu syömään:
Eilen keitin porkkanakeittoo.
Tänään kokeilin lumen heittoo.
Tuletko kanssani syömään?
Vai joudunko soppaa myömään?
Nyt lipsahti höpötys suusta!
Enpä enää puhu muusta.
LL9.2..2001

Annikille lähetin tanssivan lehmäkortin jossa runoilin:
Tässä minut tänään näät
Juhlimassa elämää.
Nyt kääntyvät kaikki päät.
Tosissaanhan onkin tää!
On elämämme tosi juhlaa.
Vliin kyynel vierii.
Hetkeäkään älä tuhlaa.
Nopeasti pois se kierii.
LL9.2.2001

Hiljaisuuden retriittiin Annikki pyysi ajatuksia:
Viisasta ei multa tuu
jos yritän kovasti
sulkeutuu suu
Paremmin osaa rovasti.

Tai en kyllä rovasti ois
Ei helppoo oo sillä.
Monet ihmiset kaikkoo pois.
Mitäs sitten teen  ja millä?

Hyvä on olla tavallinen,
ihminen pieni ja köyhä.
Arvonimiä kapallinen?
Siinä ois onni löyhä!
LL2001

Riitalle joka kertoi siivoavansa:
Nyt on sekaisin serkku!
On siivouksesta tullut herkku.
Vai pitäiskö pohtia vähän
ja istahtaa vaikka tähän
ja villakoirat kesyttää.
On viisas neuvo tää.

No, onko ne villakoirat kesyt jo
Vai aivanko villi olio
se koiralaji on?
Meillä kun oven avaa
sänkyjen alle ne ravaa.
Siellä olo verraton.
LL23.1.2001

Aamulla klo 6 ,11.11.2001:
Sadussa lepään hetkisen
se helpottaa.
Luoksesi teen retkisen
on mukavaa.
Me hunajaa latkitaan
ja hassutellaan.
Toisiamme matkitaan
Ah, massutellaan.
LL

Nostokurkiruno ja upotuspäivä

Meri,
suuri, musta salaperäinen
valot heijastuvat sen tyyneen pintaan.
Ja nostokurjet        
katsovat väsyneinä
kahta vaeltajaa vastakkaisella rannalla.
Ne seisovat mykistyneinä
            tästä kaikesta

Maailman ihanimmat
           ja tuskallisimmat tunteet
täyttävät heidän sielunsa.
Rauha
            ja kaipaus
Sekoittuvat lääkiten
heidän pölyisiä haavojaan.
Kaikki nostokurjet tietävät
         noiden pienten vaeltajien maailmassa
ei tällähetkellä ole mitään muuta kuin
               Jumala
               meri ja
               nostokurjet
sinisessä kevätillassa.

Laila Laukkanen1972


Upotuspäivä

Ei eilinen kai ollutkaan unta.
Ihmeellistä, mikään ei ole muuttunut.
Se kaikki on vielä minussa - ihmeellinen.


Tämä ei ole tavallista oloa,
ei inhimillisyyttä.
Se on jumalallisuutta.

Kun malja täyttyi
eikä olisi enempää mahtunut
sain tyhjentyä....
       huutaa tuskani ja onneni
      pienuuteni
mereen - syvälle
                    syvälle.

Vielä monta kertaa
tulen kaipaamaan
tällaista upotuspäivää.

Näitä ihmisiä vierelläni.
Ihmeellistä yhteyttä.

Laila  Laukkanen 1972

Heja Sverige ja ystävyys!

Olipa jännittävää odottaa laivaa eilen Turussa, kun oli luvattu yöksi 21 metriä sekunnissa myrskyä. Harvoin matkustamme laivalla ja nyt juuri myrskyvaroituksen aikaan.

Illalla nautimme maukkaan ala carte herkuttelun ja sitten uni maistui. Naapurihyttien meteli valvotteli minua välillä ja tuuli keinutti laivaa niin, että piti kääntää kylkeä tavallista useammin, mutta matka meni mukavasti. Herätys kuului laivan kaiuttimista. Hyvin herättiin, oltiin siis nukuttu.
           
Nyt olemme nauttineet aamupalan ja aamu-unet ystävän luona Sateisessa Bålstassa. Lunta ei ole ja lämpötila on +5. Talvimaisemista lähdettiin syksyyn.

Sain lukemista pienen nipun. Vuosikymmenten takaisia muistoja ystävien kanssa vietetyistä päivistä.
v.1972 olin kirjoittanut merirunon pieneen vihkoseen jonka Tupun kanssa teimme Auroralle::

Olen meri.
Laineet pimeässä katulyhdyn valaisemina.
Olen meri.
Vapaa tuulen kuljetettavaksi,
Vailla näkyvää päämäärää.
Olen meri.
Suuri ja rannaton aaltoilu
kuin etsivä kaipaus syysyönä.

Tulee tuuli, elän
                   kuljen eteenpäin,
         vesi vaihtuu.
Vaahtopäitä suurella aavalla.
Olen meri.
Kaipaan pientä rauhallista
         hiekkarantalahtea.
En enää vaahtoaisi.
Tuuli puhaltaisi ystävällisiä laineita.
Usein olisi tyyntä
Ja pienet kalaveneet
        lipuisivat hiljaa iltaisin
                täydessä lastissa kuunsiltaa.
Laila Laukkanen 1972

Voi, miten paljon onkaan vettä virrannut tuon runon jälkeen! Miten ihanaa, että nämä merirunoystävät ovat säilyneet!

Silloin luimme myös Risto Rasan runoja. Tässä yksi tosiruno:

Mutta ei me kuule masennuta.
Tällaista meidän olomme vaan on,
ei se koskaan suju
niinkuin pääskyseltä
joka suu ammollaan lentää hyönteisessä ilmassa.

Toivoisin-mama runoilee

TOIVON SULLE SUOTUISIA SÄITÄ
ANTAISIN NIITÄ SEKÄ NÄITÄ
JOS OIS MULLA VALTAA VÄHÄN
EN TYYTYISI MÄ TÄHÄN
KANTAISIN KAIKKI AARTEET HYVÄT
ANTAISIN MONET ONNEN JYVÄT

ONNI SYNTYY PIENISTÄ MURUISTA
JOSKUS MYÖSKIN SURUISTA
JOISTAKIN ASIOISTA TÄYTYY LUOPUA
ETTÄ SAA ELÄMÄN RIKKAUKSISTA JUOPUA
EI PELKÄSTÄÄN NÄKYVÄ TUO KAIKKEA HYVÄÄ
NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ ETSI ONNEA SYVÄÄ!

ET ITSESTÄSI LÖYDÄ SITÄ.
VAIKKA TEKISIT MITÄ.
SE ON RAKKAUS JA VALO
IHMEELLINEN TAIVAAN TALO
JOKA ANTAA MITÄ IHMINEN EI VOI
JUMALA SEN LAHJANA MEILLE SOI.
Laila Laukkanen

Runo minulta sinulle

RUNO SINULLE :

TOIVON SULLE SUOTUISIA SÄITÄ
ANTAISIN NIITÄ SEKÄ NÄITÄ
JOS OIS MULLA VALTAA VÄHÄN
EN TYYTYISI MÄ TÄHÄN
KANTAISIN KAIKKI AARTEET HYVÄT
ANTAISIN MONET ONNEN JYVÄT

ONNI SYNTYY PIENISTÄ MURUISTA
JOSKUS MYÖSKIN SURUISTA
JOISTAKIN ASIOISTA TÄYTYY LUOPUA
ETTÄ SAA ELÄMÄN RIKKAUKSISTA JUOPUA
EI PELKÄSTÄÄN NÄKYVÄ TUO KAIKKEA HYVÄÄ
NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ ETSI ONNEA SYVÄÄ!

ET ITSESTÄSI LÖYDÄ SITÄ.
VAIKKA TEKISIT MITÄ.
SE ON RAKKAUS JA VALO
IHMEELLINEN TAIVAAN TALO
JOKA ANTAA MITÄ IHMINEN EI VOI
JUMALA SEN LAHJANA MEILLE SOI.
Laila Laukkanen

Lauantaihuomenta mökiltä

Muistelen eilistä iltaa
Öljylyhtyjen valosiltaa
Kuuntelen hiljaa, mitä kuulen
Vain suhinaa syksyisen tuulen.
Ritiseen takassa puut
Unohtuu asiat muut
Ollaan vain tässä ja nyt
Kaikessa rauhassa väsynyt.

Aamulla täkin alla herään
kesän muistoja mielestä kerään.
Lämpisi aamusauna kyllä
Ei tarvittu mitään yllä:
Hypättiin ilolla uimaan
Heti aamutuimaan.
Tuuli kovaa puita riipii.
Kesän kaipaus mieleen hiipii. runo:Laila Laukkanen

Syysmasentuneelle kaverille

Ei masennusta voi karkuun juosta
sanoa, en huoli tuosta.
Se tulee kun on tullakseen.
Kristuksen sylissä siihenkin meen.

Olen vain hiljaa, mitään en jaksa.
Mietin, korkea elämän taksa.

Näin sen muistan kun menneitä mietin,
masentuneena päiviä vietin
Nyt sua tässä muistuttaa saan.
Sulla on lupa olla vaan.
Laila Laukkanen

Päivät kulkevat ja ovat elämää täynnä

Enpä ole istunut bloggailemassa viimeaikoina. Muumimamman omenapiirakka tuli käännettyä suomesta enkuksi tytön kanssa, kun hän tarvitsi sitä ulkomaiseen postiinsa. Omenan tuoksu täyttää tänäänkin kotimme. Olen keitellyt omenasosetta oikein olantakaa ;) Sain Antonowka omenoita kaverilta. Onneksi ne ovat talvilaatua ja säilyvät hyvin takapihalla.

En ole ollut kovin tehokas viimepäivinä ja heikommat omenat olisivat jo mädäntyneet.

Tein keikan keskussairaalaan kipututkimuksiin päivvystyksen kautta. Onneksi syy ei ollut sama, kuin viime kertaisen ison leikkauksen aiheuttaneen kivun. Urologit sitä heti tutkivat, kun se oli niin saman tyylinen. Kun eivät löytäneet syytä, laittoivat kotiin ja käskivät mennä paikalliseen lääkäriin jos kipu ei lopu. No, nyt on jatkosuunnitelmia tehty ja kipulääkkeen nieleminen jatkuu.

Aamu oli hyvän tuntuinen. Leikkelin omenat kiehumaan ja väänsin soseeksi. Leivoin nautiskellen omenakeikauskakun. Lisää omenoita pehmenemään kakkukahvien ajaksi. Ja sitten se taas tuli, KIPU.

Kivusta voisi hyvin jotain punoa

Kokeilisinko pitkästä aikaa runoa

Kysyisin mitä se pitää värinään.

Mieleni saa kummaan tärinään.

Punainen voisiko väri olla?

Valkoinen olisi täysi nolla!

Sininen ois hyvä pakkaus

Laulussa se on rakkaus.

Mutta se liian kylmä kyllä.

Tarvitaan paljon lämmintä yllä.

Oranssi-siinä se väri on

väri elon ja nautinnon

Miten voin näin olla tyhmä!

Tämä on ihan väärä ryhmä.

Eihän nyt nauttimisesta puhe

löydä siis kivun ja värin suhe!

Lipsahti ajatus oranssiin

päiviin hyviin ja hoitaviin.

Kivunko väri se ois?

Elämää tähänkö tois?

Niin, kyllä täytyy myöntää

kipupäivistä ei elämää pois voi työntää.

Täysillä päivien hetkissä riipun

vaikka kipujen keinuissa kiikun

Elettäväksi jokainen hetki

Siitä se syntyy, elämän retki.

Näin sulle tässä raapasin runon

Toisena päivänä muuta punon.

Laila Laukkanen

Sielunhoitoterapiailtapäivä

Eilen oli seurakunnassa opiskelu- ja esittelypäivä minulle uudenlaisesta asiasta. Mieleen nousi v 1998 kirjoittamani runo:

Tulin ovesta sisälle
Huokasin Taivaan Isälle:Ota sinä minut vastaan!
Tiedän, ei Isä hylkää lastaan.

On mielessä syvä hiljaisuus.
Elettäväksi annettu päivä uus.
Hiljaa tahtoisin olla -ja kuulla.
Niin ettei toisten tarvitse luulla
että täällä vahvana kuljen.
toisten tarpeet pois kokonaan suljen.

Tahdon hiipiä varovasti,
Tulla tuttujen vierelle asti.
En tahdo huutaa, en riehua,
Suuna ja päänä ympäri liehua.
Sitä siis tänään opettelen
Hiljaa olen ja kuuntelen.

Mikä salaisuus siinä piileekään!
Tässä mä ihmettelemään jään:
On Luoja antanut mulle yhden suun, 
Korvia kaksi sai tehtävän muun.
Miks korvat sai toimia kovin vähän?
Vaan suu! -voisinko laittaa sen tähän?
Se korvat toimettomaksi jättää,
liikaa se aina pälpättää...

Siis tänään kuulevat korvat anna!
Sä evästä tyhjään reppuuni kanna!
Näin kielen ja mielen hiljetä suo!
Mun tuki puheeni vauhdikas vuo!
Sinun sanasi siementä halaan!
Yhä uudelleen anomaan palaan.

Voi, kuule myös ihmisiä toisia!
On meitä niin monenmoisia.
Elämän säveltä tahdomme soittaa.
Jeesus hän kaikki aiheet voittaa.
Me kuljemme häntä kohti.
Hän meidät tänään yhteen johti.
LailaL1998 

Missä kevät!!!???

Eilen tuli lisää lunta
Näin pahaa unta
Ettei kevät tullut
Ajatukset hullut
Alkoi kiertää rataa
Tuhatta ja sataa
Huusin kauheasti
Kuului ylös asti
Taivaan Isä hymyili
Silmut puihin heitteli.
LailaL

Once upon a time... Olipa kerran

Once upon a time we used to work in Haydom, Tanzania. Many sundays we used to go for a walk with our Norwegian go-workers. Here we are looking for a place where the rainwater had taken a bridge and a part of the road. I rememberg many things like they had been last week! Now I heard that Borgny had 50-years birthday yesterday. That made me to look from old diaries, when was it that we were there together with her. It was about 20 years ago! Where did those years go? She looks almost the same as then. Only the children have grown up but we adults are just like we were... Hmmm?

Norjalaisen lähettikaverin 50-v päivä sai minut kaivelemaan vanhoja päiväkirjoja Tansanian ajoilta. Löytyi myös silloin kirjoitettuja ystäväkirjeitä. Tasan 20 vuotta sitten kirjoitin kirjeen näin:

Väsymys

Mistä piristystä?
kahvia- no yritetään
kaappi auki - kotoinen, suomalainen kahvin tuoksu!
Ystävän lämmin ajatus
kahvipaketin mukana tullut.
Ilo ryöpsähtää mieleen.

Lähetin burn out

Kyllähän sitä olisi lähetystyössä,
kun ei olisi noita afrikkalaisia... (erään lähetyssihteerin kokoelmista)
Kyllä afrikkalaiset kestäis, kun ei tarttis kestää toisia lähettejä (lähettikaverin sanoma)
Minä: Saisipa vähäksi aikaa lomaa itsestä.

Ilo

Lentokoneen ääni lähestyy.
Tuo lapsiamme lomalle.
Pitkkä aika oli taas
kaksi kuukautta ilman heitä.
Kymmenen päivää yhdessä.
En ajattele eron kyyneleitä.
Iloitsen jokaisesta yhteisestä hetkestä.
Perhe on kokonainen.

Toivo

Virheen tekivät, kun minut tänne...
Vain erehdyksiä, kovia sanoja, riitaa.
Miksi minä täällä?
En itseäni näyttämässä.
En itsestäni kertomassa.
Lähetettynä tuomaan Toivoa.
Itsekin vasta opetellen
Kokonaan rakentamaan Taivaiselle Toivolle 
Itseni unohtaen.

Kotimaa

Siellä aina ystävä.
Lehdestä luen:
Kylläisyyden keskellä
tekee mieli saada enemmän,enemmän...
Oravanpyörä?
Metsät häviävät, ilma saastuu...
Kuitenkin haaveilen ensi kesän metsäretkistä
puhtaasta järvestä, valoisista kesäöistä.
Niissä lepuutan väsyneitä ajatuksiani
täällä Afrikan helteessä.       
runot Laila Laukkanen 

Arkiajatus

ISTUTAAN ALAS JA OTETAAN MEHUT.
ANNETAAN ITSELLE ARKISET KEHUT.

HYVÄ MEIDÄN ON YHDESSÄ OLLA.
SIINÄHÄN HOITUU ARKA POLLA.

TÄSTÄ LISÄÄ ELÄMÄNOHJEITA
ETTEI TULISI KOVIA KOHJEITA (?!)
LailaL

Helena ja Peter

 

Tanzania
Tansanialaisen Helenan elämää olemme saaneet seurata vauvasta lähtien. Hän on apulaisemme tytär Haydomin kylältä. Iloitsemme, että hän on perustanut perheen ja saanut poikavauvan.

Helena opiskelee Moshissa Kilimanjaron kristillisessä sairaalassa(KCMC) olevassa oppilaitoksessa sairaanhoidon opettajaksi.

This is a picture of Helena and her husband Peter from Tanzania. We have followed Helenas life since she was baby. Her mother was our housegirl in Haydom village. We worked there 8 years. Now Helena and Peter have got a baby boy.She is a Faculty of nurses student in KCMC Moshi.He works at Karatu hospital.

Valokuvia Haydom photographs

Even if we get older
we are friends, stronger than ever
We can again dream about
climbing all trees
and toast of our friendship
We need each other
We push each other onwards
You today and me tomorrow
It´s a big joy!
We don´t give up!
(my own poem LailaL)

Mökillä voi jo nukkua

Paketteja raahattiin
Sisälle kannettiin
Sitten avattiin
Ylös ravattiin
Syvään huokastiin
Sänkyjen suloa
Terve siis tuloa!
Mökillä 17.3.2009LailaL


This tells that we have carried beds to the cottage.Wellcome to wisit us.Oh, but we don´t have the kitchen yet. So take some food with you ;D I can do the coffee or tee.

Avara taivas

Oliko siellä oikeasti avarampi taivas akasian yllä?
Muistoissani se näyttää siltä kyllä.
Ja aurinko oli niin kuuma
Oli kaukana siitä onnen huuma!
Mutta oli se taivas niin suuri
siinä savannin yllä juuri.
LailaL

Terveellisen ruuansyönnin ylistys

Kerran matkalle lähtiessä lipsahti höpötys.Laitanpa senkin tänne muistiin:

Painan sopivasti kiloo
sainpa siitä paljon iloo.
Matka nyt on eessä mulla.
Kilojako saatais tulla?
Jospa päätän että:
Juon mä pelkkää vettä.
Eipä se nyt käy.
Sitten mua ei täällä näy.
Häviän kuin pisara.
Olen akka itara.
Viisaasti siis syön.
Jatkan hyvän työn.
Liikkua myös muistan.
Loput kilot puistan.
LailaL

Sairaan ihmisen ajatuksia ja kuvia 2.

Lampusta roikkuu katsetta houkutteleva hyrrä. Lapsista se puristaa iloisen kikatuksen pyöriessään ilmavirrassa. Joskus ennenkin sairaana ollessani olen sitä tuijotellut miettien sen kierrettä ja pyörimistä. Sohvalla maaten en ole vielä aikaisemmin sitä katsellut. Ihan eri näköinen. Miten ihmeessä miehen kärsivällisyys on riittänyt sen tekemiseen. No, onhan hän kärsivällinen käsillä töitä tehdessään...Minähän se olen hätäinen, kymmenen peukaloa käsissä (tämän sanonnan opin norjalaisilta ystäviltä).Mietin ystäviä ja perheen jäseniä, jotka ovat käteviä käsistään. Arvostan kovasti heidän taitoaan! On se hyvä, että olemme erilaisia ja jokaisella on omat lahjansa ja tehtävänsä! Vaikka en osaakkaan tehdä villasukkaa, on niitä minulla riittänyt ja näppärälle käsityöntekijä lapselleni ovat toiset opettaneet sukan kutomisen.

Kun selkä on kipee
ei olo ole ripee.
On suuntana katto
Ja alhaalla matto.
Katossa lamppu.
Riimi ois pamppu
tai hamppu...

Olisinpa Uppo Nalle
Ei sanat piiloon kuonon alle
runoissani lymyäis
ja kaikki lukijani hymyäis.
Ja ajattelis että:
On sahanpurut saaneet vettä.
(Tunnethan Uppo Nallen tarinan?)
(Jos ei saanut vettä, aloitti narinan)
(Alkoi kauheesti pelkään
Vaikka ei sattunut selkään) LailaL