Meri,
suuri, musta salaperäinen
valot heijastuvat sen tyyneen pintaan.
Ja nostokurjet
katsovat väsyneinä
kahta vaeltajaa vastakkaisella rannalla.
Ne seisovat mykistyneinä
tästä kaikesta
Maailman ihanimmat
ja tuskallisimmat tunteet
täyttävät heidän sielunsa.
Rauha
ja kaipaus
Sekoittuvat lääkiten
heidän pölyisiä haavojaan.
Kaikki nostokurjet tietävät
noiden pienten vaeltajien maailmassa
ei tällähetkellä ole mitään muuta kuin
Jumala
meri ja
nostokurjet
sinisessä kevätillassa.
Laila Laukkanen1972
Upotuspäivä
Ei eilinen kai ollutkaan unta.
Ihmeellistä, mikään ei ole muuttunut.
Se kaikki on vielä minussa - ihmeellinen.
Tämä ei ole tavallista oloa,
ei inhimillisyyttä.
Se on jumalallisuutta.
Kun malja täyttyi
eikä olisi enempää mahtunut
sain tyhjentyä....
huutaa tuskani ja onneni
pienuuteni
mereen - syvälle
syvälle.
Vielä monta kertaa
tulen kaipaamaan
tällaista upotuspäivää.
Näitä ihmisiä vierelläni.
Ihmeellistä yhteyttä.
Laila Laukkanen 1972
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!