Kuvia Ruahan luonnonpuisto-retkeltämme(klikaten kuva isommaksi)

On flunssa enkä saa ääntä ollenkaan. (Puoliso tietysti on siitä hyvillään) Nytpä laitan lämpimikseni kuvia Ruahan lomaselta.

Kaksi norsun poikasta joutui tuona päivänä leijonien ruuaksi. Toisessa paikassa oli 13 naarasta ja yksi uros lekottelemassa ruokailun jälkeen. Veripäinen leijona ruokailee parhaillaan Tiellä makaavat urosleijonat ovat juuri syöneet onneksi ja eivät liikahdakaan vaikka ohitamme ne läheltä.
Majoituimme Mwaguzi safari Campissa  (kun klikkaatnimeä, pääset linkkiin)

Pieni retki

 

Mukavalle kävelyretkelle lähdettiin mökiltä.  Ollaan niin rauhallisessa paikassa ettei yhtään ihmistä tullut vastaan.  Mutta jouduimme kuitenkin ylittämään 24-tien, kun päätimme käydä Lullinjärvellä.  Edestakainen matka oli vain noin 5 km. Erämainen rauhatunnelma tuli, kun kierreltiin järven asuttamattomia rantoja.

Mansikoita on tänä vuonna metsissä ja mökin pihassa paljon. Kourallisen saa poimittua hetkessä ja joka päivä niitä kypsyy runsaasti lisää.

Samalla katsastettiin mustikan varpujen peittämiä rinteitä.  Ihme ja kumma, ei marjoja!  Olisiko joku jo kerinnyt poimia ne vai eivätkö ilmat ole olleet suotuisat mustikalle?
Lenkin jälkeen sauna lämpiämään ja odotellessa seuraillaan luonnon tapahtumia järvellä ja pihassa.

Jos kärsivällisesti odottaa, voi nähdä kuinka kuikka kylpee. Parhain näkymä kuikista tänä kesänä lienee yhdeksän linnun lipuminen rauhallisesti järvellä.  Joskus näyttää, että ne ovat suunnitelleet tapaamisen yhdessä kalastellakseen.

Uusi kuukausi alkoi

Kesäkuu loppui mukavasti lapsen lasten kanssa touhutessa. Pekan päivänä tehtiin retki Herra Hakkaraisen kotitaloon jossa löytyi monenlaista puuhaa sekä melkein 10 vuotiaalle, että kolme vuotiaalle ja keskimmäisellekin, kahdeksan vuotiaalle, oli avaruusmaailmaa ja muuta mielenkiintoista. Vielä kun päätteeksi käytiin pizzoilla ja hampurilaisella itsekunkin toivomuksen mukaan, jäi päivästä mukava muisto. Herra Hakkarainenkin nähtiin kävelemässä unissaan, kuten hänellä on tapana. Se halaili lapsia jotka ihmettelivät, miten se niin voi tehdä vaikka nukkuu. Satumaailma on ihmeellinen.

Kesäkuun hurja kokemus oli rajuilma joka kaatoi mökkiseudulta puita. Meidän mäestä kaatui vain yksi iso kuusi. Ukkonen räiski ja salamat sinkoilivat.  Sähkötkin katkesivat monissa kodeissa. Mökiltä se oli poikki vain puolisen tuntia.  Kyllä Suomessa on hyvä palvelu, me totesimme muistellen Tansaniassa koettuja monen kymmenen tunnin sähkökatkoksia.

Mansikat kypsyivät tänä vuonna aikaisin ja ensimmäisestä mansikkakakusta päästiin nauttimaan jo juhannuksen seudussa.  Koristeena on myös metsämansikoita joita on tänä vuonna paljon.  Niitä popsivat ihmiset ja tyttären koirat ja hyvin on riittänyt kaikille.

                          Heinäkuun alun mansikkakuvassa on näkyvissä vielä raakileitakin.

Onpas kylmä päivä

 Kylmänä vappuaattona juoksentelemme koirien kanssa seuraamassa jäiden lähtöä. Kova voima noilla jäillä on, kun saivat laiturin kiinnitysnarun poikki ja nostivat laituria. Onneksi se on suunniteltu niin etteivät jää voi rikkoa sitä.

 Tuuli puski jäitä kohti rantaa.  Rantapuut ovat veden vallassa vaikka onneksi ei pahaa tulvaa täälläpäin ole.

Pian lämpiää sauna ja mennään lämmittelemään.  Saas nähdä kuinka monta talviturkkia putoaa tänään jäiseen veteen. Ensimmäisenä on siellä jo pulikooinut mieheni pari päivää sitten.

Mutta huomenna on munkkipäivä. Pikamunkkeja on meillä tehty usein. Tässä ohje:

Nopeat munkit - Reseptejä

Kwaheri -näkemiin- Zansibar

Viimeinen aamu Mnarani Cottages Beachilla. Lento Dariin puolen päivän aikaan.

Muskottipähkinän olemus ihmetytti meitä maustefarmilla vieraillessamme. Keskellä olevasta siemenestä poistetaan punainen osa ja sitten siemen kuivataan maustekäyttöön.

Viimeisenä aamuna Zansibarilla nautittiin vielä tuoreesta passionhedelmämehusta.

Ensimmäinen huoneemme hotellissa oli niin pieni, ettei mahduttu avaamaan matkalaukkuja. Vaihdettiin isompaan ja nautittiin sen avaruudesta ja hyvästä ilmastoinnista. +30 asteen kuumuudessa ilmastoitu huone on aarre.

Siellä palmut huojuu ja Intian valtameri hurmaa.

Hotellimme nimi on Mnarani. Mnara=majakka hotellin vieressä.

Kun vesi oli korkeimmillaan, pääsi helposti uimaan Intian valtamereen.

Hotellin terassi oli tehty aivan veden rajaan.

Majoitusrakennusten välissä oli katetut käytävät ja monia erilaisia istutuksia.