Kesäkuu loppui mukavasti lapsen lasten kanssa touhutessa. Pekan päivänä tehtiin retki Herra Hakkaraisen kotitaloon jossa löytyi monenlaista puuhaa sekä melkein 10 vuotiaalle, että kolme vuotiaalle ja keskimmäisellekin, kahdeksan vuotiaalle, oli avaruusmaailmaa ja muuta mielenkiintoista. Vielä kun päätteeksi käytiin pizzoilla ja hampurilaisella itsekunkin toivomuksen mukaan, jäi päivästä mukava muisto. Herra Hakkarainenkin nähtiin kävelemässä unissaan, kuten hänellä on tapana. Se halaili lapsia jotka ihmettelivät, miten se niin voi tehdä vaikka nukkuu. Satumaailma on ihmeellinen.
Kesäkuun hurja kokemus oli rajuilma joka kaatoi mökkiseudulta puita. Meidän mäestä kaatui vain yksi iso kuusi. Ukkonen räiski ja salamat sinkoilivat. Sähkötkin katkesivat monissa kodeissa. Mökiltä se oli poikki vain puolisen tuntia. Kyllä Suomessa on hyvä palvelu, me totesimme muistellen Tansaniassa koettuja monen kymmenen tunnin sähkökatkoksia.
Mansikat kypsyivät tänä vuonna aikaisin ja ensimmäisestä mansikkakakusta päästiin nauttimaan jo juhannuksen seudussa. Koristeena on myös metsämansikoita joita on tänä vuonna paljon. Niitä popsivat ihmiset ja tyttären koirat ja hyvin on riittänyt kaikille.
Heinäkuun alun mansikkakuvassa on näkyvissä vielä raakileitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!