Lampusta roikkuu katsetta houkutteleva hyrrä. Lapsista se puristaa iloisen kikatuksen pyöriessään ilmavirrassa. Joskus ennenkin sairaana ollessani olen sitä tuijotellut miettien sen kierrettä ja pyörimistä. Sohvalla maaten en ole vielä aikaisemmin sitä katsellut. Ihan eri näköinen. Miten ihmeessä miehen kärsivällisyys on riittänyt sen tekemiseen. No, onhan hän kärsivällinen käsillä töitä tehdessään...Minähän se olen hätäinen, kymmenen peukaloa käsissä (tämän sanonnan opin norjalaisilta ystäviltä).Mietin ystäviä ja perheen jäseniä, jotka ovat käteviä käsistään. Arvostan kovasti heidän taitoaan! On se hyvä, että olemme erilaisia ja jokaisella on omat lahjansa ja tehtävänsä! Vaikka en osaakkaan tehdä villasukkaa, on niitä minulla riittänyt ja näppärälle käsityöntekijä lapselleni ovat toiset opettaneet sukan kutomisen.
Kun selkä on kipee
ei olo ole ripee.
On suuntana katto
Ja alhaalla matto.
Katossa lamppu.
Riimi ois pamppu
tai hamppu...
Olisinpa Uppo Nalle
Ei sanat piiloon kuonon alle
runoissani lymyäis
ja kaikki lukijani hymyäis.
Ja ajattelis että:
On sahanpurut saaneet vettä.
(Tunnethan Uppo Nallen tarinan?)
(Jos ei saanut vettä, aloitti narinan)
(Alkoi kauheesti pelkään
Vaikka ei sattunut selkään) LailaL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!