Sielunhoitoterapiailtapäivä

Eilen oli seurakunnassa opiskelu- ja esittelypäivä minulle uudenlaisesta asiasta. Mieleen nousi v 1998 kirjoittamani runo:

Tulin ovesta sisälle
Huokasin Taivaan Isälle:Ota sinä minut vastaan!
Tiedän, ei Isä hylkää lastaan.

On mielessä syvä hiljaisuus.
Elettäväksi annettu päivä uus.
Hiljaa tahtoisin olla -ja kuulla.
Niin ettei toisten tarvitse luulla
että täällä vahvana kuljen.
toisten tarpeet pois kokonaan suljen.

Tahdon hiipiä varovasti,
Tulla tuttujen vierelle asti.
En tahdo huutaa, en riehua,
Suuna ja päänä ympäri liehua.
Sitä siis tänään opettelen
Hiljaa olen ja kuuntelen.

Mikä salaisuus siinä piileekään!
Tässä mä ihmettelemään jään:
On Luoja antanut mulle yhden suun, 
Korvia kaksi sai tehtävän muun.
Miks korvat sai toimia kovin vähän?
Vaan suu! -voisinko laittaa sen tähän?
Se korvat toimettomaksi jättää,
liikaa se aina pälpättää...

Siis tänään kuulevat korvat anna!
Sä evästä tyhjään reppuuni kanna!
Näin kielen ja mielen hiljetä suo!
Mun tuki puheeni vauhdikas vuo!
Sinun sanasi siementä halaan!
Yhä uudelleen anomaan palaan.

Voi, kuule myös ihmisiä toisia!
On meitä niin monenmoisia.
Elämän säveltä tahdomme soittaa.
Jeesus hän kaikki aiheet voittaa.
Me kuljemme häntä kohti.
Hän meidät tänään yhteen johti.
LailaL1998