22.11.2009

Once upon a time... Olipa kerran

Once upon a time we used to work in Haydom, Tanzania. Many sundays we used to go for a walk with our Norwegian go-workers. Here we are looking for a place where the rainwater had taken a bridge and a part of the road. I rememberg many things like they had been last week! Now I heard that Borgny had 50-years birthday yesterday. That made me to look from old diaries, when was it that we were there together with her. It was about 20 years ago! Where did those years go? She looks almost the same as then. Only the children have grown up but we adults are just like we were... Hmmm?


Norjalaisen lähettikaverin 50-v päivä sai minut kaivelemaan vanhoja päiväkirjoja Tansanian ajoilta. Löytyi myös silloin kirjoitettuja ystäväkirjeitä. Tasan 20 vuotta sitten kirjoitin kirjeen näin:

Väsymys

Mistä piristystä?
kahvia- no yritetään
kaappi auki - kotoinen, suomalainen kahvin tuoksu!
Ystävän lämmin ajatus
kahvipaketin mukana tullut.
Ilo ryöpsähtää mieleen.

Lähetin burn out

Kyllähän sitä olisi lähetystyössä,
kun ei olisi noita afrikkalaisia... (erään lähetyssihteerin kokoelmista)
Kyllä afrikkalaiset kestäis, kun ei tarttis kestää toisia lähettejä (lähettikaverin sanoma)
Minä: Saisipa vähäksi aikaa lomaa itsestä.

Ilo

Lentokoneen ääni lähestyy.
Tuo lapsiamme lomalle.
Pitkkä aika oli taas
kaksi kuukautta ilman heitä.
Kymmenen päivää yhdessä.
En ajattele eron kyyneleitä.
Iloitsen jokaisesta yhteisestä hetkestä.
Perhe on kokonainen.

Toivo

Virheen tekivät, kun minut tänne...
Vain erehdyksiä, kovia sanoja, riitaa.
Miksi minä täällä?
En itseäni näyttämässä.
En itsestäni kertomassa.
Lähetettynä tuomaan Toivoa.
Itsekin vasta opetellen
Kokonaan rakentamaan Taivaiselle Toivolle 
Itseni unohtaen.

Kotimaa

Siellä aina ystävä.
Lehdestä luen:
Kylläisyyden keskellä
tekee mieli saada enemmän,enemmän...
Oravanpyörä?
Metsät häviävät, ilma saastuu...
Kuitenkin haaveilen ensi kesän metsäretkistä
puhtaasta järvestä, valoisista kesäöistä.
Niissä lepuutan väsyneitä ajatuksiani
täällä Afrikan helteessä.       
runot Laila Laukkanen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

tervetuloa kommentoimaan!