Elämän matonkuteet

Tulevaa langan väriä kysyn.

Kuuntelen, paikallaan pysyn.

Värikäs on valmis kudos

Ihmeellinen työni tulos.

Mustaa on alku ja valkoista.

Tulos elämän talkoista.

Vihreää tulee sitten esiin.

Tuossa sukellan sinivesiin.

Taivaan sini ja tähtien loisto.

Ja taas mustavalkoinen toisto!

Sen jälkeen yhtään miettinyt en:

Halusin maton punaisen.

Taas seurasi musta raita.

Siinä värissä en ole saita.

Sitten musta ja puna.

Raita tuo, pitkä kuin juna!

Mutta punainen muuttuu keltaiseksi.

Mustan tilalle en muuta keksi.

Seuraava osa on mustaa vain.

Yhden värin nyt lankoja sain.

Jokaisen langan kudokseen laitan.

Pätkän pienenkin tarkasti taitan.

Kudokset jotka annetaan

Eloni kankaaseen kutoa saan.

Tarkkaan kun katson, ihmeitä huomaan:

Kasvun ihmettä –käyn silmuja luomaan!

Välissä hiljaisuuden aika koittaa.

Ja elämän taas värit voittaa.

En yhtään kudetta taskuun säästä.

Häviämään en mitään päästä.

Kyynel kun joskus kastaa loimen

Silloin jätän turhan toimen.

Kehrään kyynelistä lankaa.

Kudokseen se hohdon antaa.

Laila 1.1.97

Tänään olemme viimeistä päivää pakkaamassa kotona. Tämä vanha runoni tuntuu ajankohtaiselta nyt. Ajattelen lähtötunnelmissa, että olen kuin kilpailija joka valmistautuu juoksemaan. Jotain tyhjennyshoitoja tiedän heidän kayttävän. Minullakin sellainen aika. Kaikenlaisia ärsyttäviä luonteenpiirteitäni nousee esiin ja ajattelen että miten kaikesta selviänkään tällaisena. Tyhjä olo. On toivoa, että saan täyttyä lähettäjäni voimalla. Uskon, että nytkin hän sen tekee ja antaa uusia matonkuteita kudottavakseni. Ojennan käteni odottaen.