...Tansaniaan? Kysyi eräs paikkakuntalainen eläkeläisnainen, kun soitin hänelle. Kysymys hätkähdytti. Sitten muistin, että viimeisimmässä Kylväjä-lehdessä oli lainaus
lehdestä 2/78!!!Siis 30v sitten. Olimme saanet kutsun "Tansanian ev.lut kirkolta lähteä työhön Tansaniaan johonkin kirkon yhteydessä toimivaan sairaalaan. Lähetysyhdistys Kylväjä on iloinen tästä kutsusta. ...kosketus Tansaniaan ja sen kirkkoon voi nyt jatkua yhdistyksemme työssä."
Muistot alkoivat kelata mielessä kuin eilinen. Olimme vuotta ennen tuota tapahtumaa joutuneet poistumaan Etiopiasta sodan jaloista. Sinne meitä oli suunniteltu työhön. Vain 6 viikkoa olimme siellä saaden valmiiksi luvat työskennellä ja siirtyä pois pääkaupungista. Meitä oli silloin kolme:isä,äiti ja 8kk ikäinen poika vauva.
Tansaniaan lähtiessämme v.1979 meitä oli 4-henkinen perhe. 4 kk:n ikäinen tyttö vauva, 2v poika, äiti ja isä. Emme tienneet silloin, että joutuisimme odottamaan kuukausia ennenkuin meille löytyisi oikea sijoituspaikka: Haydomin sairaala, josta tuli kotimme yhteensä 8 vuodeksi.
Vuonna 1983 matkustaessamme miehen erikoistumisopintojen jälkeen taas Tansaniaan, meitä oli 5. Nuorin lapsista oli 3vuotias ja vanhimmat jo kouluikäisiä. Se olikin hyvin erilainen 4vuotis kausi, kun 2 lapsista oli pitkät ajat poissa kotoa 10 tunnin automatkan päässä Moshissa kansanivälisessä koulussa.
Vielä kerran olemme saaneet mennä aivan eri puolelle Tansaniaa, Viktoria järven rannalle, Bundan sairaalaan nelisen vuotta sitten. Tällä kertaa menimme kahdestaan. Lapset olivat jo aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Taas saimme rikkaita muistoja ja uusia tansanialaisia tuttavia.
Aina on mielessä kysymys: vieläköhän pääsemme tuohon toiseen kotimaahamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!