Tänä aamuna haluaisin istua kesäisen meren rannalla nauttimassa aaltojen laulusta ja auringon lämmöstä. Myönnän, että se on halua paeta tämän päivän arkisia ajatuksia -jotkut hyvin kipeitä ja mieltä raastavia. Toisaalta, se on myös haave kohdata kaikki rauhassa, ilman ympäröivan arjen tuomaa painetta ja vaatimuksia. Mielessäni soi rakas laulu: " Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan." Meren aavalle - siis Jumalan rakkaudelle- puhuisin sen kaiken. Ystäväni tämänpäiväisen suuren leikkauksen, eilisen vaikean puhelun tuoman neuvottomuuden, yövieraan sairaan perhetilanteen. Nyt kun kuorin nämä huolen aiheet päältä pois, kuoriutuvat myös kiitokset meren aavalle levitettäväksi...niitä on enemmän, kuin ahdistuksia! Isänpäiväkin tulossa. Liputuspäivä tänään: ruotsalaisuuden päivää kannattaa liputtaa meidän perheessä ainakin kahdesta syystä: poikamme on syntynyt silloin ja olemme tulleet siunatuiksi ruotsalaisella vävyllä. Taidankin tästä lähteä nostamaan lipun salkoon. On meidän vuoro taloyhtiössämme huolehtia lipun nostosta.
Mitä tästä opimme? Kannattaa istua meren rannalla vaikka vain haaveissaan ja antaa ajatustensa kulkea -ja rukouksensa. Mieli lepää ja hoituu Jumalan rakkauden sylissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!