Ajattelen tässä huomisia hautajaisia.Miehen täti haudataan Valkeakoskella, lapsuuteni kotipaikkakunnalla. Täti oli uskovainen ihminen. Sen vuoksi hautajaisiin on jotenkin kevyt mennä, vaikka suru ja kaipaus onkin aina raskas. Surun väri on valkoinen ja risti on elämän ja toivon sekä kuoleman voiton merkki....hänt ihana enkeli kotihin vie.Halusin liittää tänään kuvan puutarhasta jonka käytävällä kuljemme. Joskus korpitie on kukkien reunustama, valoisa ja kaunis. Mitä se korpi sitten tarkoittaa? Onko se aina vaan synkkä korpi vai voisiko se tarkoittaa myös täällä maanpäällä tapahtuvaa kulkuamme? No, laulu sanoo että pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie...
Hups! Tässä kesken kaiken soitti lääkäri jolla kävin alkuviikosta mahakivun vuoksi.Sanoi varanneensa leikkuupöydältänsä paikan minulle Ja kukat kukkivat edelleen korpitieni varrella auringon paisteessa.Syvällinen ajatuksenjuoksuni kuitenkin tässä katkesi."Herra kädelläsi asua mä saan.Turvallisin käsi päällä maan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!