Valkeakoskella käynti oli muistoihin sukeltamista. Hautajaiset, joiden vuoksi siellä nyt olimme, olivat isäni pitkäaikaisella työpaikalla kappelikirkossa. Usein olin isän mukana jouluna kynttilöitä laittamassa sankarihaudoille. Se kuului perheemme jouluperinteeseen. Kappelin urkujen alkaessa soida, muistin kuinka istuin niiden vierellä isän kanssa laskemassa montako ihmistä tilaisuudessa oli mukana.Vieläkin tuo tapa riippuu mukanani.Lähes aina lasken tai arvioin muuten kokousten osallistujat.(Lisäksi kyllä tuijotin aina kanttoria, joka lauloi mielestäni ihan hullusti suutaan väännellen!En ole kenenkään muun koskaan nähnyt laulavan niin oudosti. Hyvä ääni hänestä kuitenkin lähti.)
Kävimme Apian riippusiltaa katsomassa. Se oli hieno kävelysilta, jonka avautuessa järjestettiin mm kävelytempauksia joihin joukolla osallistuimme. Sillalta näkyy saari, jonka kiersimme uimalla, kun piti suorittaa uimamerkkejä.Uimaopettaja souti vieressä veneellä Apian uimalasta asti.Se oli pitkä matka.
Sillalta näkyi myös Valkeakosken yhteiskoulu, jonka penkkejä kulutin 5 vuotta. Sen vieressä on edelleenkin tori johon rohkeimmat koulukaverit karkasivat ruokatunnilla ostamaan berliininmunkkia luvatta.Minä olin niihin aikoihin hyvin arka ja hiljainen tyttö, en uskaltanut mitään kiellettyä.
Sillalta näkyy myös Valkeakosken kirkko. Siellä meidät on vihitty toukokuussa 1973. Hääjuhlaa vietettiin seurakuntatalossa.Se näyttää kyllä tosi vanhalta ja pieneltä nyt!
Mallas- ja Vanajaveden kauneudesta saimme nauttia silloin usein seurakunnan leireillä ja retkillä.Ja muistojen virta jatkuu mielessä...
Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!
Klick the pictur if you want to see it biger. They have been taken in the town where I have lived as a child.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!