Isänpäivä ajatuksia

Sinä vuonna, kun isäni kuoli luin usein tätä runoa. Siinä oli sanottu kaikki se, mitä isäni testamenttasi minulle, ainoalle lapselleen. Isä osti äidille kukkia kesällä jokaisena palkkapäivänä. Ne olivat hajuherneitä. Niiden tuoksu tuo aina isän mieleen. Ja bebe-leivoksia meille kaikille. Arjen juhlaa. Taas sytytän kynttilän isänpäivänä takapihalle kiittäen isästäni.

MEILLÄ ON AINA
VAIN TÄMÄ PÄIVÄ



Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut

huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.



Jos tietäisin, että tämä on

viimeinen kerta, kun näen

sinun astuvan ulos ovesta,

rutistaisin sinua lujasti ja

kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.



Jos tietäisin, että tämä on viimeinen
tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa
sinulle, että rakastan sinua.



Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän
tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai

tänne. Onhan päivä vielä huomennakin

- onhan?



Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia
mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.
Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan
sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.



Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä
minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että
olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe
huomista. Jollekulle tämä on viimeinen
mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.



Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?