Ibada ya akina mama- naisten aamurukoushetki

Kalastajat palaavat rantaan aamun valjetessa.

Veneet on veistetty yhdestä puusta

Shikamoo mama, tervehtii naapurin tyttö

Naiset kokoontuneena kirkon ovelle. Samanlaisiin pukuihin pukeutuneet kuuluvat seurakunnan naistyötä johtavaan komiteaan (halmashauri ya wanawake)

Keskiviikkoisin klo 7 alkaa kirkossa naisten aamurukous. Onneksi olen aamunvirkku ja pääsen heidän kanssaan laulamaan ja rukoilemaan.

Klo 5 heräsin ihan virkeänä. Saksalainen pappi  oli jo lähtenyt bussilla kohti kaupunkia hakemaan remontissa olevaa autoa. Pappi on gynekologi vaimonsa Hainken kanssa ollut Tansaniassa jo vuosikymmenien ajan. Hän on eläkkeellä, mutta vaimo tekee pitkää päivää Mateman sairaalassa gynekologisia syöpiä tutkien ja hoitaen naistentauteja.

Seuraamme Heinken kansa järvellä liikkuvia valoja. Kalastajat ovat tänään asettuneet Malawijärven Malawin puoleiselle alueelle. Mietin, että tuulastavatkohan he, kun heillä on kirkkaat lamput mukanaan. Tästä otan vielä selvää. Tavallisesti näemme vain verkoilla kalastavia venekuntia.

Aamun valjetessa kymmenet veneet ohittavat talomme rannan ja lipuvat hiljalleen satamarantaan jonne kalan ostajat tulevat kuulema jo neljästä lähtien odottelemaan saalista.  Päivän aikana verkon laskijoita näkyy järvellä kaiken aikaa -tai ei sentään ihan kuumimpaan aikaan puolen päivän maissa. Eilen lämpö kohosi varjossa olevassa mittarissmme +33,6 asteeseen.  Kaikki ovat silloin mieluummin varjossa.

Voisinpa välittää auringonnousun kauneuden.  Sanoin kuvaamatonta!  Lumoutuneena istun ikkunan ääressä.  Heinke lähtee töihin jo ennen seitsemää.  Sanoo, että toimistossaan on hirveän kuuma päivällä, parasta mennä ajoissa sinne että jaksaa tehdä töitä.

Keittelen aamupuuroa ja kananmunia töihin lähtevälle miehelleni.  Hänen työaikansa alkaa klo 7.30 ja tänään on leikkauspäivä.  Onneksi otin mukaan paketin hapankorppuja.  Tänä aamuna ei ole muuta leipää. Tässä talossa ei ole uunia ollenkaan ja olen toistaiseksi käynyt ostamassa torilta sisarussämpylöiden tapaan leivottua leipää.  Sitä ei ole joka päivä saatavilla.  Yritän ostaa yhdeksi päiväksi sopivan määrän, koska se ei säily pidempään tässä kuumuudessa.  Se on paistettu hiilten avulla täkäläisessa kattilassa.  Hiiliä laitetaan alle sekä kannelle.  Tuota taitoa ei minulla ole.

Klo 6.30 soivat kirkon kellot kutsuen naisia aamurukoukseen.  Klo 7 paikalla onkin jo 5 naista ja vähitellen heitä tulee lisää.  Kymmenkunta osallistujaa tänään.  Veisataan virsiä ja evankelistanainen, Esa, pitää opetuksen päivän raamatun kohdasta.  Veisataan ja kerätään kolehti.  Tänään rahan lisäksi tuodaan papaija sekä kipollinen viljaa.   Sen jälkeen kysytään rukousaiheita:
Rukoillaan sairaiden puolesta.
Rukoillaan maaliskuun ensimmäisenä päivänä olevan kansainvälisen rukouspäivän tilaisuuden puolesta. 
Rukoillaan erään psykiatrisesti sairaan miehen puolesta.  Kyläläiset pelkäävät häntä koska hän heittelee kiviä, varastaa tavaroita ja on vaarallinen ollessaan huonossa kunnossa.
Rukoillaan, että kristityt voisivat olla yhtä.
Lopuksi yhdessä Isä meidän rukous.  Sen jälkeen lauletaan virttä kirkosta poistuttaessa.  Kaikki kätellään järjestyksessä, kun mennään ulos.  Sitten vielä kuulumisten vaihtoa.

Torin kautta siirryn kotiin papija ja kookospähkinä mukanani. Ovesta astuessani naapurin kana seuraa perässä sisälle asti.  Hushus, pois kana meiltä.  Aurinko on jo korkealla.  Naapuritalosta kuuluu hengellistä musiikkia.  Takapihalla savuaa roskakasa jota kakanaemo poikineen tonkii liekkejä väistellen.  Kärpäset pörräävät ja perhonen istahtaa kukan lehdelle.  Tällainen oli keskiviikkoaamuhetkeni.