Olemme nauttineet tuoreen koivuvastan antimista viime päivinä. Ihana tuoksu täyttää saunan ja kaverin vihtominen lisää nautiskelua.
Muistoissa on saunareissut Miina-mummon kanssa. Hän laittoi lapsen poikittain polvilleen ja ropsutteli lempeästi. Sanoi, että kaikki lastenlapset on kylvetettävä joka kesä näin.
Lapsuuteni juhannuksiin kuuluivat koivut kotitalon oven pielissä, karjalan piirakat munavoin kanssa sekä kokonainen korillinen erivärisiä limsoja kellarissa. Mulloin ei limpparia käytetty. Eikun, olihan äidillä tapana tehdä joskus jäätelösuudaa jossa oli sitruunasoodaa ja vaniljajäätelöä. Olin kyllä aika iso jo kun sain ekan jäätelöni meijerin baarissa torin laidalla metalliseen jäätelökuppiin.
Kävin tyttären kanssa Valkeakoskella ja kaikenlaiset muistot palautuivat mieleen. Varsinkin kun sain kiivetä Isolle kivelle Kulmakadun metsässä.
Kulmakadulla asuu vielä yksi lapsuuden ajan kaveri perheineen kotitalossaan. Myös 91 vuotias Elkku asuu talossaan edelleen. Katu näytti kapealta, kun puut olivat kasvaneet suuriksi sen varrella.
Kolmosessa oli vielä isäni rakentama autotalli pihassa ja hänen istuttamansa omenapuut olivat vanhan näköisiä. Mieleen nousi kuva isästä joka sanoi eräänä vuonna istuttavansa koivun jokaisen kuolevan omenapuun tilalle. Nuo koivut olivat jo talon korkuisia.
Sorrilan koulu oli kansakouluni ja se näytti ihan samalta. Sen sijaan Valkeakosken yhteiskoulun rakennukset oli purettu. Paikalle oli rakennettu kauppakeskus ja kerrostalo. Palmurinteen vanhainkoti joka oli kotini lähellä ja minun ensimmäinen työpaikkani, on suljettu ja asukkaat siirretty sairaalan lähelle rakennettuun palvelutaloon.
Tänään teemme uusia muistoja yhdessä lasten ja lapsen lasten kanssa mökillämme. Juhannusaaton ilma on kylmä nyt, mutta luvassa on hellettä säätiedotuksen mukaan. Sitä on vaikea uskoa aamun +12 asteen lukemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!