9.1.2016

Msiba-suru

Tänään apulainen tuli töihin ja sanoi, että nyt on suuri suru kylässä. Tiesin sen. Olin kuullut illalla sairaalasta kovaa itkua ja minulle kerrottiin, että pastori David on kuollut. Hän oli jo pitkään ollut sairaana ja nyt saattohoidossa sairaalassa. 
Hänen kotinsa on laaksossa meidän talon alapuolella.  Jo illalla alkoi kerääntyä sukua ja kylän väkeä hänen kotiinsa. Koko yön soivat hengelliset laulut niin, että ne kaikuivat pitkälle. 
Aamulla kaikki kynnelle kykenevät kokoontuivat surutaloon. Kello kymmenen soitettiin kirkonkelloja merkiksi hartauden alkamisesta vainajan pihassa. En päässyt mukaan, koska olen ollut huonovointinen. Koko aamun olimme jo kuunnelleet kovaäänisten toistamia  hengellisiä lauluja laaksosta.  Nyt seurakunnan suurin kuoro kantoi sähköiset äänentoistolaitteensa sekä kitarat pihaan. Kuoro lauloi monta laulua ja kuulijat ligoloivat ja taputtivat rytmikkäästi mukana.  Kokoontuminen oli hyvin äänekäs ja ihan erilainen kuin meidän tapamme kohdata surevia.  Täällä lauletaan Jeesuksen rakkaudesta ja kuoleman voittamisesta sekä taivaan kodista johon olemme kaikki tervetulleita. Osataan myös olla hiljaa.  Istutaan talossa ja Veisataan välillä virsiä. Surevia ei jätetä yksin. Talon lattialla olkimatoilla nukkuu paljon pitkien matkojen päästä tulleita ihmisiä surevien seurassa. Tällä kylällä asuvat nukkuvat kodeissaan ja menevät aamulla taas surutaloon. Pastorin lapset matkaavat jopa ulkomailta asti hautajaisiin.  Piispa toimittaa siunaamisen aina papeille ja ainakin rovastikunnan kaikki papit osallistuvat.  Myös pastorin työseurakuntien väkeä saapuu monilta paikkakunnilta. 

Nyt on toinenkin suuri tapahtuma hiippakunnassa.  Huomenna vihitään uusia pappeja ja hyvästellään entisiä eläkkeelle Tukuyussa. Piispalla on siinä tärkeä osa ja hän ei pääse siunaamaan vainajaa vielä tänään kylällemme.  Siksi vainaja jouduttiin kuljettamaan seudun ainoaan jäähdytetyyn ruumishuoneeseen Tukuyuun. Maanantaina ovat hautajaiset. Seurakunnan kuuluu tarjota ruoka kaikille pappisvieraille sekä seurakuntien vanhemmistoon kuuluville. Apulaisemme on tottunut laittamaan ruokaa isoille ryhmille ja osallistuu valmisteluihin. 
Toivon, että toivun ja voin osallistua muiden seurakunnan työntekijöiden kanssa molempiin juhliin. 

4 kommenttia:

  1. Anonyymi9.1.16

    Toipumista, Laila!

    VastaaPoista
  2. Krisse9.1.16

    Toivon Sinulle lepoa ja toipumista, ystäväni!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

tervetuloa kommentoimaan!