21.2.2016

Matkakuulumisia kuvina Ilembula-Arusha

Ken kulkee, hän näkee ja kokee kaikenlaista.  Yllättäen voi vessan katosta alkaa tippua vettä rankkasateen aikana. Onneksi sateensuojaa oli helppo säilyttää pytyn vieressä...

Taas sullotaan elämä matkalaukkuun ja jatketaan matkaa.

Sydän hyppää kurkkuun aina, kun näen onnettomuuksia. Usein on rekkoja kaatunut tieltä.

Mufindissa saimme olla Leena-ystävämme hyvässä huolenpidossa.  Kuinka ollakaan, katosta tippui vettä! Tämän vuoden sadekausi on ollut hyvin runsas. Tippuminen onneksilakkasi hyvin pian. Leenan luona saunottiin ja nautittiin hänen vierastalonsa kauniista huoneista.  Kiitos!

Mufindin ystävät ry toimii Suomessa lastenkylän hyväksi.

Taiteilija on lahjoittanut työtään lastenkylän koristamiseksi.

Matkamme jatkuu ja kuvailen autosta tienvarren tapahtumia.

Dodoma on iso kaupunki. Sen huomaa mm siitä, että lehtikauppiaalla on monia erilaisia Tansanian lehtiä myytävänä. Itetessä emme saaneet sanomalehtiä ostaa eikä postiakaan ollut paikkakunnalla.
Illan pimetessä oli mukava nukahtaa puhtaiden lakanoiden väliin rauhallisessa huoneessa.

Hanang vuori tuo mieleemme muistoja Haydomista.  Se näkyi  1980-luvulla kotimme olohuoneen ikkunasta.  Nyt ohitamme sen kaukaa.  Edellisen postauksen kuva Singidasta on suraava yöpaikamme.  Sitten ajoimmekin jo Arushaan seuraavana päivänä.

Matkalla emme pysähtyile toreille vaikka ne ovat lempipaikkojani.  Välillä kuitenkin jaloitellaan naisten myyntipaikalla tienvierellä.  Ostamme tuliaisiksi heidän punomiaan koreja.

Luonnon ihmeitä tien vierillä. Ja matka jatkuu..

Arushaan saapuessamme 10.2.  olemme ajaneet 1350 kilometriä Itetestä lähdettyä.  Sateinen ja viileä kaupunki on matkamme päätepiste.  Lepäilemme pari päivää ja sitten jatketaan lentäen. Joku lukija jo kerkisi kysellä, että miten on matka mennyt.  Kiitollisena saamme todeta sen menneen turvallisesti.  Seuravassa postauksessa matkan viimeisen osan kuvia. Jaksoitkohan katsoa tänne asti?








3 kommenttia:

  1. Toki jaksoin! Asante sana! Singidan läheltä ostimme pyöreitä mattoja kolme kappaletta aikoinaan, kun yhden ainoan kerran siitä ohi ajoimme. Ne menivät vielä perintönä työkaverille, kun maasta lähdimme. Olivat hyvin kestäviä. Muualla emme koskaan törmänneet sellaisiin.

    VastaaPoista
  2. Pico, ne matot ovat ihania. Jos vaan olisi ollut tilaa, olisin halunnut ottaa mukaan. Kahdeksankymmen luvulla kutsuimme niitä Mbulu-matoiksi.

    VastaaPoista

tervetuloa kommentoimaan!