Lähetyselämää

 Ihania muistoja tulvi mieleen eilisen päivän tapahtumista. Lähdimme kotoa aikaisin aamulla kohti Tamperetta jossa oli maailmojen messu Pispalan kirkossa. Olin tulkkina Erik-papin saarnatessa swahiliksi. Messun jälkeen oli tansanialainen lounas wali na maharagwe - siis riisiä ja papuja. Sitten olikin jo kiirehdittävä matkaan kohti Mikkeliä.

 Jos olisi tarvinnut ajaa Tansaniassa yhtä pitkä matka, kuin Tampereelta oli Mikkeliin, ei se olisi taittunut reilussa kolmessa tunnissa kuten nyt. Nuorimmaisemme oli kyllästynyt Suomen teihin, kun palasimme Tansaniasta hänen ollessaan kuusi vuotias. Nämä tiet eivät hymyile, hän totesi. Neljä vuotta oli kuljettu kuoppaisia hiekkateitä tuntikausia. Mikä onkaan liiritellessä siloisia asfaltti teitä lähetyselämään kuluvilla matkoilla! Iloisella mielellä mukavista tapaamisista Pispalassa, ajoimme Kylväjän piirin vieraiksi kertomaan seniorilähetti jaksoistamme Itetessä. Monenlaisia tarinoita on runsaasti ja puoleentoista tuntiin on valittava tällähetkellä tärkeimmiltä tuntuvat.

Piti jättää pois kertomukset kokouksista aurinkokatoksen alla rovastikunnan tontilla. Olisinpa saanut siirtää ne tunnelmat mielestäni, kun odotin että kaikki kokouksen osallistujat saapuvat jännittävien matkakertomustensa saattelemina paikalle. Kylien naiset tulivat taksina toimivien moottoripyörien kyyditseminä enemmän ja vähemmän myöhässä.   Yteinen tapaaminen oli aina suuri ilo ja ensin vaihdettiin viimeisimmät kuulumiset.  Sitten päästiin kokouksen asialistaan ja niistä innolla keskustelemaan.  Hankalin osa oli se, kun jouduttiin puhumaan raha-asioista. Kaikki seurakunnat olivat köyhiä ja yhteiseen käyttöön tarkoitetut rahat olivat usein menneet paikallisseurakunnan tarpeisiin.  Jokaiselle oli kuitenkin määrätty oma osuutensa erilaisten projektien loppuun saattamiseksi ja raha piti toimittaa yhteiseen kassaan pian. Usein seurasin kokkien toimia läheisen keittiömajan portailla. Kuvassa he valmistelevat keittobanaania kokouksen osanottajien ruokailuun. Iteten alue oli banaanin viljelyyn sopivaa ilmastoltaan. Banaanilajeja on monia.

Naisten yhteinen toiminta oli hyvin tärkeää.  Oli ilo olla hyväksyttynä mamana toisten joukossa. Tästäkin riittäisi tarinoita lähetyselämän vierailuihin.

Luterilaisen kirkkon naisilla oli oma uniformu. Minullekin ommeltiin sellainen mittojen mukaan. Kun lähdimme maasta, jätin puvun eräälle paikalliselle mamalle jolla ei ollut varaa hankkia sellaista.

Tässä kuvassa naisten kuoro laulaa jumalanpalveluksen jälkeen Iteten seurakunnan kirkon pihassa.