Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin jälleen valokseni
tähtien hehkun himmenneen.
Jossain tiedän tähden vielä
säteilevän pimeyteen.
Tahtoisin löytää joulun valon
voimaksi sielun väsyneen.
Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin kuulla jälleen soivan
enkelilaulun vaienneen.
Jossain tiedän laulun tuovan
taivaan tänne turhuuteen.
Tahtoisin löytää joulun rauhan
voimaksi aikaan kiireiseen.
Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin löytää lohdukseni
lapsuuden joulun kadonneen.
Jossain tiedän muistojen
vievän onneen hiljaiseen.
Tahtoisin löytää joulun lahjan
voimaksi kaikkeen mitä teen.
Kauniit joulurunot
joulumaahan johdattaa
Ajatusten siivin palaan
lapsuuteeni vuotten taa.
LUMIENKELI
Istuu hiljaa lumessa,
kuun hohde kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
lumipeitto suojana.
Pakkanen hänet kaunistaa,
timantit päälle varistaa.
Hän luonamme on,
enkeli pienoinen,
lumesta me teimme sen.
Annu Valo
Nyt mielessäin utuisen matkan teen
ja palaan muistojen lapsuuteen,
jolloin Joulu oli sadun ihmemaa
ja kaikki siinä kuin unelmaa.
Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen,
oli joulun tunnelma täydellinen.
Jostain äiti herkut taikoi ja loi
ne tyhjästä leipoen pöytään toi.
Tuoksui rakas kotimme kanelilta,
joulukuusen oksilta, omenilta,
joulupuuronkin aromi ihanalta,
kun se leijaili sieraimiin kannen alta.
Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin
ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin.
Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden
soisin aarteeksi tulevien polvien.
Birgit Ahokas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!