Siksi onnen käsittäminen pelkkänä vahvana tunnetilana johtaa harhaan ja saa monet luulemaan, etteivät he oikeastaan ole kovin onnellisia.
Mutta eihän kukaan voi tuntea ainoastaan yleviä onnentunteita aamusta iltaan, 24/7. Aidosti onnellinen ihminen kokee olevansa melko pysyvästi tyytyväinen elämäänsä, vaikeistakin hetkistä huolimatta.
Filosofi Frank Martela on puhunut länsimaissa vahvana vallitsevasta onnellisuuden normista. Ajatus kulkee siten, että ihminen on epäonnistunut, jos ei onnistu olemaan onnellinen. Martelan mukaan meillä onkin suuri kynnys myöntää, ettemme ole onnellisia. Hampaat irvessä onnen perässä juokseminen tekee meistä entistä onnettomampia.
Mitäpä jos tänä jouluna myöntäisi itselleen, että elämässä on kaikenlaista? Jos yrittäisi hyväksyä, että matkan varrelle mahtuu vuorenhuippuja ja niiden varjoissa olevia laaksoja, onnenhetkiä ja tylsiä päiviä. Ne kaikki kuuluvat elämään eivätkä ne tarkoita epäonnistumista onnen tavoittelussa. Päinvastoin, juuri pienistä arkisista hetkistä onni lopulta koostuu, kun niitä osaa pysähtyä ihmettelemään.
Ehkä tänä jouluna onni löytyy armeliaisuudesta itseä ja muita ihmisiä kohtaan. Ehkä aattona mieleen hiipivän haikeuden voisi ottaa vastaan katsomalla sitä kauniisti ja sen jälkeen valitsemalla suklaarasiasta toisen konvehdin, sellaisen, jossa on lempitäytettäsi.
Paula Tiessalo
Kirjoittaja on Yle uutisissa työskentelevä terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, jonka intohimona on yrittää ymmärtää itseään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!