Bibi oli istunut punaisessa keinutuolissaan kaksi kuukautta ja odottanut teatterinukkien tapaamista. Nyt hän ei enää jaksanut olla paikallaan. Hän lähti kuljeksimaan tyhjässä mammalassa. Löytyisikö jotain mielenkiintoista.
Keittiö oli ihan tyhjän näköinen. Koiran juomakupissa oli vettä, mutta koiraa ei näkynyt missään. Olohuoneessa olivat kukat kuivuneet ja huutelivat vettä saadakseen. Bibi ei ylettynyt niin korkealle ja vesiastia oli hyvin painava. Hän toivoi, että mamma pian tulisi kastelemaan kukkia.
Ompelukone oli pöydällä odottamassa, että joku painaisi siihen vauhtia. Bibi oli tottunut vain jaloilla poljettaviin ompelukoneisiin Tansaniassa. Tässä oli pitkä johto eikä ollenkaan pyörää joka pyörii, kun kone on vauhdissa. Tansanian kotikylässä olivat taitavat miesompelijat valmistaneet koulupukuja lapsille ja juhlamekkoja naisille sekä miesten paitoja. Bibilläkin on yllään yhden miesompelijan tekemä mekko. Se oli ennen ollut tytön juhlamekko, mutta hän oli jo kasvanut isoksi ja mekko kävi nyt hyvin Bibille. Bibi oli käyttänyt mekkoa teatterinukkien tapaamisessa ja esiintymisissä. Tansaniassa hänellä ei koskaan ollut näin kaunista mekkoa. Vain silloin, kun hän oli nuorena ollut kotiapulaisena, hänellä oli varaa teettää ompelijalla mekko. Hän sai itse valita kankaan ja mallin. Se oli kaunein kaikista. Ensimmäisen kerran hän oli käyttänyt sitä joulukirkossa. Jouluna kaikilla muillakin oli uudet vaatteet kirkkoon mennessä. Onnen tunne täytti vieläkin Bibin mielen hänen muistellessaan tuota päivää.
Mihinkähän vielä voisi kurkistella ja löytää jotain mielenkiintoista, Bibi mietti. Silloin hän huomasi, että vaatehuoneen ovi oli raollaan. Siellä oli kaikenlaista tavaraa, josta hän ei tiennyt mitään. Varaston perällä näkyi jotain punaista. Siitä oli otettava selvää. Oi miten hieno gari la moshi! Bibi riemastui. Se oli isosisän tekemä veturi. Gari on suomeksi auto ja moshi tarkoittaa savua. Savuauto se on! Bibi alkoi innoissaan tutkia junaa. Hänen kotikylässään ei ollut tuollaisia. Sinne tultiin vain autoilla sen jälkeen, kun tie oli rakennettu. Kun Bibi oli nuori, ei ollut tietä. Joka paikkaan mentiin kävellen. Jos joku sairastui eikä jaksanut kävellä klinikalle apua saamaan, rakennettiin paarit ja miehet kantoivat potilaan klinikalle. Bibi muisteli, miten joka talosta oli jonkun lähdettävä kantamaan sairasta ihmistä. Klinikalle oli hyvin pitkä matka. Miehet vaihtoivat kantamisvuoroa. Niin ei kukaan väsynyt liikaa.
Gari la moshin Bibi näki vasta aikuisena, kun pääsi suureen kaupunkiin. Junalle oli rakennettu rautainen tie jota pitkin se kulki. Joskus juna oli niin täynnä, että jotkut matkustajat kiipesivät katolle matkansa ajaksi. Se oli vaarallisen näköistä. Bibi ei koskaan ollut matkustanut savuautossa Afrikassa. Vasta Suomen vierailulle tullessaan hän pääsi sellaisen kyytiin. Mutta eihän siitä tullut savua! Hän oli kuullut, että juna kulki sähköllä. Voi tätä maailman ihmettä. Bibillä ei ollut edes kotonaan sähköä, ja täällä junatkin kulkivat sen voimalla
Nyt Bibi oli ajatellut jo niin monia asioita, että alkoi väsyttää. Hän istui miettimässä menneitä ja tulevia asioita. Sitten hän nukahti. Ja arvaatteko, mistä hän uneksi? Hän näki unta ystävästään Kulta Kutrista. Kulta Kutrilla on ihana Baby alpakka sylissään. Hän kertoo kotonaan olevista oikeista alpakoista. Unessa on mukana myös Neema, Bibin lapsenlapsi leluineen. Kerran vielä yhdessä mentäisi näiden teatterinukkien kanssa keikalle. Niin mukavia muistoja nukeilla on aikaisemmista keikoistaan. Bibi uneksii yhteistä hetkistä ja saa siitä voimaa odottaa toisten tapaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
tervetuloa kommentoimaan!