1.postaus vuonna 2023

 

Koillismaan kansallispuku päällä vielä kuvassa. Nyt kaapissa ”kutistuneena”. Tämä on ihana muisto vanhemmistani joilta sain tämän puvun. 

Syksyinen päivä on täynnä ruskaa

 

 Elokuu 2022 kutsui minut taas kurkkaamaan blogia joka on nukkunut pitkään. Kesä on hujahtanut mukavasti. On ollut oikein sopivat ilmat ja olemme asuneet mökillä toukokuusta lähtien.

Toukokuussa oli vielä jäätä, kun aloitettiin mökkeily. Villasukat tarpeen!

Kirsikan kukkien aikaan käytiin Helsingissä kirsikkapuistossa.

Välillä keikkailin Neeman teatterinukkien kanssa.

Elokuu saapui jo

 Ihana kuuma kesä on ollut tapahtumarikas ihan vain sen vuoksi, etä on oltu paikallaan ja havainnointu mökin ympärillä tapahtumia. Kukat ovat tuoneet minulle suurta iloa!

Kuuma kesä

 2021 heinäkuu on ollut hyvin helteinen. Parhaimmillaan oli +32 astetta kuumaa varjossa.

Kauniina nauhana vuosien päivät helminä jokainen muistoihin jäivät.

 Paljon muistoja pyörii mielessä, kun on 70 vuotispäivän aika." Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät.  Elämänpäivien ketju on kallis.  Niistä ei yhdenkään kadota sallis. "

Lapsuus Valkeakoskella 16 vuotiaaksi asti. Sitten emäntäkoulu Lepaalla.  Harjoittelujaksoja vanhainkodilla ja lastentarhassa. Kansankorkeakoulun kurssi Järvenpäässä ja sitten jännittävä haku diakonissakoulutukseen. Miten paljon mahtuukaan muistoja kaikkiin menneisiin vuosiin!

48 vuotta on kulunut tahtomisen lupauksesta Valkeakosken kirkossa yhdessä puolison kanssa. "Paljon ois aihetta lapsella kiittää. Jumalan lahjoja kaikille riittää.  Päivä jo yksikin aamusta varhain, iltahan ehditty lahja on parhain."

Lasten syntymä on muistojen helmistä kalleimpia. Kolme ihanaa helmeä on muistojen nauhassa jokaisesta. Jokaisen kohdalla on soinut mielessä "Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan. Sä suuri ja voimakas Isäni Taivaan." Pieni on lapsonen ja pienuutta on saanut myös äitinä kokea ja kasvaa yhdessä lasten kanssa.

Nyt on jo juhlittu 50 vuotista diakonissan taivalta.  Tämä outo vuosi esti isot juhlat, mutta mielessä on juhlaa ja kiitosta sekä yhteistä muistelemista opiskelukavereitten kanssa. Työvuodet Suomessa eivät ole kehuttavan mittaiset, kun vuodet Tansaniassa katkaisivat ne. Eikä pelkästään työ kodin ulkopuolella ole mainittavan arvoinen juttu.  Tärkeää on myös kaikki se, mitä sain kokea kotiäiti vuosina lasten ollessa pieniä. Helmiä elämän ketjuun on kertynyt ylenpalttisesti. "Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis."

Tällaisia nyt mietin, kun alkaa arki ja olen kahdeksannella kymmentä. Mukaan liitän syntymäpäivän kukkamuistoja

Häissä

Lauantaina 19.12. ajoimme Sanya nimiseen kylään hääjuhlaan kello kymmeneksi. Sulhanen saapui moottoripyörällä kello yksitoista. Kuvassa oikealla hänen äitinsä. Seuraavassa kuvassa pastori Osiah ja sulhanen

Istuimme ja ihmettelimme, missä morsian viipyy. Sulhasen ystävät ovat lähteneet hakemaan häntä autolla. He kohtasivat morsiamen vanhemmat jotka eivät ole kristittyjä. Tytön äiti ja isä vaativat lisää morsiusmaksuja. Aikaisemmin he ovat jo saaneet rahaa sekä lupauksen lehmästä. Kirjallinen sopimus on allekirjoitettu. Sulhasen ystävät neuvottelevat ja monen tunnin suostuttelujen jälkeen saavat tytön mukaansa. Kahden maissa hääpari seisoo papin edessä. 

Baraka ja Rebecka ovat molemmat evankelistoja.  He ovat opiskelleet Mateman raamattukoulussa. 

Papin vihkipuheen aikana seurakunta on aktiivisesti mukana. Joku huudahtaa:kuunnelkaa nyt tätä te jotka olette jo naimisissa. Pappi puhuu Paavalin opettamista asioista miehelle ja vaimolle. Välillä naiset ligoloivat äänekkäästi, kun ovat samaa mieltä papin kanssa. Kun tulee kysymysten aika ja nuoret vakuuttavat "tahdon", sukulaisnaiset käyvät tanssimassa nuorenparin luona heiluttaen värikkäitä huiveja. 

Puheessaan pappi moittii morsiusmaksujen vaatimista. Hän opettaa,että nainen ei ole kauppatavara. Hän on ihminen kuten mieskin. Laki kieltää morsiusmaksujen vaatimisen.  Se on kuitenkin vielä käytössä monissa heimoissa pakanoiden keskuudessa. 

Vihkimisen jälkeen allekirjoitetaan viralliset vihkitodistukset. Sen aikana kaikki kirkossa olevat kuorot(3) laulavat vuorollaan rytmikkäästi liikkuen laulunsa tahdissa. Yleisö on innolla mukana. Välillä yksi toisensa jälkeen käy tanssimassa kuoron edessä. 

Varjossa ison puun alla odotimme morsianta ja lauloimme yhteisiä lauluja. 

Löysin myös kaimani. Pikku Laila on paikallisen evankelistan lapsenlapsi. Käsikädessä osallistuimme yhdessä hääjuhlaan. 

Puoli viiden aikaan olemme kotona ja minä keitän joulupuuroa. Helteinen päivä on ollut väsyttävä, mutta hyvin antoisa kaikkine kohtaamisineen. 

Lumisen päivän mietteitä korona-aikaan.

 Kun hiljaisuus valtaa talon, pysähdyn miettimään. Kaivelen runoja. Mietin tätä elämää. Anna-Mari Kaskisen runo pulpahtaa ensimmäisenä esiin. Voiko vanhuus olla juhlaa? Hyvä ajatus on se että vanhuus olisi laulu tai taulu ja juhla. On se matka ja saa kuiskata, että jatka! Kiehtovia sanoja. 

Seuraavaksi Askel-lehdestä Helvi Pullan haastattelussa oleva rukous hiljentää. Jään miettimään pelkojani ja totuutta siitä, että minullakaan ei ole Kristukselle mitään lahjaa tuotavana.  Eipä hän muuta odotakaan, kuin minua kokonaan omakseen. Hänellä on kaikki lahjat. Sydämeni Valo hän on.

Keittiön hyllyssä muumimukit odottavat ystävähetkeä. Olisiko vielä mahdollista saada yksitoista ystävää kanssani kahville tai teelle ja vaihtamaan kuulumisia.  Lukemaan runoja. Kertomaan mitä kaikkea on mielessä pyörinyt näinä karanteenikuukausina. Onko liikaa jos toivoo, että yksitoista?  No jos vaikka yksikin, niin se olisi hyvin onnellista.  Kaipaus kasvaa ja toisaalta on hyvä ajatella ystäviä joiden kanssa on saanut jakaa monenlaisia hetkiä. Muutan nyt kaipauksen rukoukseksi, kuten äitini sanoi tekevänsä ikävöidessään perhettäni kaukana ollessamme. Siitä tulee rauhallinen ja hyvä olo.  Kiitän ystävistä ja perheestämme. Toivon yhteyden säilyvän ja kasvavan vaikka emme voi tavata.

Hartauskirjoitus lehteen

 

Jouluaikaa

 Onpa ollut mieliin jäävä vuosi. Kaikki harrastukset on peruttu ja aika kuluu enimmäkseen kotona ja koiran kanssa lenkkeillessä. Eniten on haikeutta aiheuttanut se, että kaikki Pikku Neeman teatterinuket vierailut jouduttiin perumaan. 

Hyvää joulua saan toivottaa tällä viime vuotisella joulujuhlan kuvalla.

Bibin kesä /ni Maisha ya Bibi kiswahili mwishoni

 Bibi on viettänyt kesää rannalla. Tänään hän istahti laiturin portaille ja huomasi yllättäen portaiden vieressä pienen talon. Hän ihastui siihen kovasti ja miettii, voisiko hän saada siitä oman kodin jos hän jää Suomeen asumaan  

Hänen mielestään se olisi hana talo! Tansaniassa kaikkien talot ovat savimajoja eikä siellä ole niin paljoa puita, että, lautoja riittäisi talojen rakentamiseen. Bibi päätti miettiä asiaa ja keskustella asiasta papan kanssa. Taloon pitäisi saada ikkuna ja ovi, että siinä voisi asua. Pappa osaa ne kyllä tehdä. Siitä Bibi on ihan varma.

Nyt Bibillä on vähän hommia Pikku Neeman teatterinukkien esiintymisharjoituksissa. Bibi etsii uuden kesähattunsa ja valmistautuu keikalle. Sen jälkeen on taas aikaa haaveille. 

Bibi ameishi Karibu Na ziwa wakati wa joto wa Finland. Leo amekaa Na kufikiri mambo yake bila haraka. Kwa ghafula ameona nyumba ndogo karibu na maji. Aliipenda sana. Alianza kufikiri kwamba anapenda sana kupata nyumba hii ili aishi humo. Alipanga kuzungumza Na mwenye nyumba. Ikiwezekana angefurahi sana. Lakini kwanza ni lazima kuchapa kazi kidogo na puppet wengine. Wanaigiza Na jina la Igizo la Neema Na puppet wengine. Sasa Bibi anajiandaa na kutafuta kofia yake mpya. Basi baadaye ataendelea na mambo ya nyumba yake.