Päivät kulkevat ja ovat elämää täynnä

Enpä ole istunut bloggailemassa viimeaikoina. Muumimamman omenapiirakka tuli käännettyä suomesta enkuksi tytön kanssa, kun hän tarvitsi sitä ulkomaiseen postiinsa. Omenan tuoksu täyttää tänäänkin kotimme. Olen keitellyt omenasosetta oikein olantakaa ;) Sain Antonowka omenoita kaverilta. Onneksi ne ovat talvilaatua ja säilyvät hyvin takapihalla.

En ole ollut kovin tehokas viimepäivinä ja heikommat omenat olisivat jo mädäntyneet.

Tein keikan keskussairaalaan kipututkimuksiin päivvystyksen kautta. Onneksi syy ei ollut sama, kuin viime kertaisen ison leikkauksen aiheuttaneen kivun. Urologit sitä heti tutkivat, kun se oli niin saman tyylinen. Kun eivät löytäneet syytä, laittoivat kotiin ja käskivät mennä paikalliseen lääkäriin jos kipu ei lopu. No, nyt on jatkosuunnitelmia tehty ja kipulääkkeen nieleminen jatkuu.

Aamu oli hyvän tuntuinen. Leikkelin omenat kiehumaan ja väänsin soseeksi. Leivoin nautiskellen omenakeikauskakun. Lisää omenoita pehmenemään kakkukahvien ajaksi. Ja sitten se taas tuli, KIPU.

Kivusta voisi hyvin jotain punoa

Kokeilisinko pitkästä aikaa runoa

Kysyisin mitä se pitää värinään.

Mieleni saa kummaan tärinään.

Punainen voisiko väri olla?

Valkoinen olisi täysi nolla!

Sininen ois hyvä pakkaus

Laulussa se on rakkaus.

Mutta se liian kylmä kyllä.

Tarvitaan paljon lämmintä yllä.

Oranssi-siinä se väri on

väri elon ja nautinnon

Miten voin näin olla tyhmä!

Tämä on ihan väärä ryhmä.

Eihän nyt nauttimisesta puhe

löydä siis kivun ja värin suhe!

Lipsahti ajatus oranssiin

päiviin hyviin ja hoitaviin.

Kivunko väri se ois?

Elämää tähänkö tois?

Niin, kyllä täytyy myöntää

kipupäivistä ei elämää pois voi työntää.

Täysillä päivien hetkissä riipun

vaikka kipujen keinuissa kiikun

Elettäväksi jokainen hetki

Siitä se syntyy, elämän retki.

Näin sulle tässä raapasin runon

Toisena päivänä muuta punon.

Laila Laukkanen