Hyvä rukous

Mirjami Lähteenkorva HILJAINEN RUKOUS

SUA RUKOILEN HUULIN NÖYRIN JA HILJAISIN SYDÄMIN.

MITÄ PYYDÄN ON KÄTTESI IHME SITÄ RUKOILEN KUITENKIN,

SEN ARMON SUO OSANI OLLA ETT´ TIETÄMÄTTÄNI TEEN,

MINÄ SIUNATUN ASKELEN JÄLJEN, MAAN POLKUNI TUMMUUTEEN.

SUON TIETÄMÄTTÄNI HYMYN MI VAIVATUN VIRKISTÄÄ,

SUON TIETÄMÄTTÄNI SANAN MI IHMISEN SIELUUN JÄÄ.

TEEN TIETÄMÄTTÄNI TEON MI KESTÄÄ KUOLEMAN TAA,

TAI PYYNTÖNI TÄHDEN JOKU, MUN TIETÄMÄTTÄNI SAA.

NIIN ANON KUN SYDÄN ON HAURAS JA KÄTENI KÖYHÄT ON NIIIN

NE TUOVAT SYNTIÄ PALJON, MUN TÖIHINI PARHAISIIN.

JA SIELUNI LIIAN ON HEIKKO, KUN HYVÄÄ MÄ TIETÄEN TEEN,

SE MUISTAA SEN LIIAN KAUAN JA ALTIS ON KIITOKSEEN.

MUTT´ TIETÄMÄTTÄNI ANNA, MUN AUTTAA JA VIRVOITTAA

JA KUKKIA PUHJETA TIELLE MI JÄÄNYT ON SELKÄNI TAA.

JA KIRKKAUDESSASI VASTA SUO ETTÄ MÄ TIEDÄN SEN,

SINÄ KUULITKO JUMALA KERRAN SEN HILJAISEN RUKOUKSEN.

Lupasin, että postaan tämän heti kun löydän. Tässä se nyt on kaikille muillekin iloksi ja varsinkin sinulle, jonka kanssa tästä puhuimme.